Hakunila on lähellä mutta niin kaukana
Hakunila on perinteikäs lähiö Itä-Vantaalla. Sen lähipalvelut ovat joutuneet Vantaan oikeiston vainon kohteeksi kuten Länsimäki, Korso, Martinlaakso ja Seutula. Julkisten palvelujen karsiminen on oikeiston ideologista toimintaa yksityisten markkinoiden laajentamiseksi. Silti se joutuu usein keksimään muka ”asiallisia” perusteluja. ”Hakunilan huono maine” on porvarien törkein ja hakunilalaisia loukkaava perustelu terveyskeskuksen lääkäripulaan.
Hakunilan liikenneyhteydet ovat oikeistolle vaikea perustelu. Kun Hakunila perheneuvola siirretään Tikkurilaan tai sosiaaliasema Länsimäestä Hakunilaan, hyvät liikenneyhteydet tukevat heidän mielestään päätöstä. Terveyspalvelujen johtaja Timo Aronkytö kommentoi viime talvena terveyskeskuksia puolustaneen kansanliikkeen vaatimuksia sanoen: junat ja autot kulkevat, ei terveyskeskuksen sijainnilla ole väliä.
Mutta Hakunilan terveysaseman lääkäripulaan onkin keksitty uusi syy: Hakunilan HUONOT liikenneyhteydet! Niin – lapsiperheen on helppo matkustaa bussilla palvelujen perässä Hakunilasta tai Hakunilaan, mutta lääkäri ei sinne osaa. Sijainti 700 m kehä-kolmosen pohjoispuolella on vähän syrjäinen.
15.3.2011
Juha Kovanen
Miten puolustat julkista terveydenhuoltoa ja muita lähipalveluita?
Paljasta palvelun heikentäjä!
Kuntien vastuulla oleva terveydenhuolto ja moni muu lähipalvelu ei monin paikoin toimi kunnolla. Mistä se johtuu? K-ryhmä eli kokoomus, Katainen, Kuntaliitto, kaiken karvaiset kauppakamarit ja kaiken kukkuraksi kontinentin konservatiivit ovat julkisesti tuotettujen palvelujen kimpussa ideologisista syistä. K-ryhmä ohjaa vaikutusvallallaan kuntien, kuntayhtymien ja Sitran toimia. Ja yksityistäminen etenee.
Keskeinen keino on kunnan omien palvelujen sabotointi. K-ryhmä huonontaa, karsii ja lopettaa kunnan tuottamia palveluja voidakseen perustella ulkoistamisen ja yksityistämisen tarvetta. Se hallitsee nyt päätöksentekoa, mutta sen valta on murrettavissa kuntalaisten yhteistyöllä. Ei näet ole vaikea ymmärtää toimivien lähipalvelujen merkitystä yksilön ja yhteisön hyvinvoinnille. Viime vuonna 30.000 vantaalaista puolusti terveysasemiaan, joukossa arvattavasti tuhansia k-ryhmän poliittisia tukijoita. Helsingin Kontulan terveysasema tuotti k-ryhmälle pettymyksen; kun asukkaat, terveysaseman henkilökunta ja johto, terveyslautakunta ja kaupungin terveysjohto panivat toimeksi. Tämä t-rintama ratkaisi yhteistuumin Kontulan terveysaseman ongelmia viedäkseen k-ryhmältä perusteet yksityistämiseen – ja onnistui siinä. Kokoomuksen hanke Helsingin terveysasemien yksityistämiseksi alkaen Kontulasta torjuttiin viime vuonna.
Kunnan tuottamien palvelujen puolustamiseksi ja parantamiseksi on paljastettava niiden heikentäjät. Henkilökuntapulaan, työoloihin, työpaikan ilmapiiriin ja palvelutasoon saadaan parannuksia, jos halutaan. Mutta k-ryhmän käyttäessä valtaa palvelut heikkenevät. Asukkaiden on yhdessä osoittava halunsa parempaan palveluun. Jätetään kokoomuksen tekosyyt palvelujen ulkoistamiseksi omaan arvoonsa. Luodaan t-rintamia Kontulan malliin lähipalvelujen puolesta.
15.3.2011
Juha Kovanen
Kuntien vastuulla oleva terveydenhuolto ja moni muu lähipalvelu ei monin paikoin toimi kunnolla. Mistä se johtuu? K-ryhmä eli kokoomus, Katainen, Kuntaliitto, kaiken karvaiset kauppakamarit ja kaiken kukkuraksi kontinentin konservatiivit ovat julkisesti tuotettujen palvelujen kimpussa ideologisista syistä. K-ryhmä ohjaa vaikutusvallallaan kuntien, kuntayhtymien ja Sitran toimia. Ja yksityistäminen etenee.
Keskeinen keino on kunnan omien palvelujen sabotointi. K-ryhmä huonontaa, karsii ja lopettaa kunnan tuottamia palveluja voidakseen perustella ulkoistamisen ja yksityistämisen tarvetta. Se hallitsee nyt päätöksentekoa, mutta sen valta on murrettavissa kuntalaisten yhteistyöllä. Ei näet ole vaikea ymmärtää toimivien lähipalvelujen merkitystä yksilön ja yhteisön hyvinvoinnille. Viime vuonna 30.000 vantaalaista puolusti terveysasemiaan, joukossa arvattavasti tuhansia k-ryhmän poliittisia tukijoita. Helsingin Kontulan terveysasema tuotti k-ryhmälle pettymyksen; kun asukkaat, terveysaseman henkilökunta ja johto, terveyslautakunta ja kaupungin terveysjohto panivat toimeksi. Tämä t-rintama ratkaisi yhteistuumin Kontulan terveysaseman ongelmia viedäkseen k-ryhmältä perusteet yksityistämiseen – ja onnistui siinä. Kokoomuksen hanke Helsingin terveysasemien yksityistämiseksi alkaen Kontulasta torjuttiin viime vuonna.
Kunnan tuottamien palvelujen puolustamiseksi ja parantamiseksi on paljastettava niiden heikentäjät. Henkilökuntapulaan, työoloihin, työpaikan ilmapiiriin ja palvelutasoon saadaan parannuksia, jos halutaan. Mutta k-ryhmän käyttäessä valtaa palvelut heikkenevät. Asukkaiden on yhdessä osoittava halunsa parempaan palveluun. Jätetään kokoomuksen tekosyyt palvelujen ulkoistamiseksi omaan arvoonsa. Luodaan t-rintamia Kontulan malliin lähipalvelujen puolesta.
15.3.2011
Juha Kovanen
Lasten hyvinvointi uhattuna
Lasten hyvinvointi uhattuna
Vantaan peruspalveluita on ”kehitetty” pitkään etsimällä säästöjä ja keskittämällä toimintoja isoihin yksikköihin. Lapsiperheiden palveluissa edellytetään entistä enemmän vanhempien aloitteellisuutta, mikä ei aina ole mahdollista. Surullista kyllä, eniten vanhemmuuden ja lasten tukemista tarvitsisivat työttömyydestä ja pitkäaikaissairauksista kuten mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien perheet, jotka nykymenossa on jätetty heitteille. Ennaltaehkäisevän toiminnan alasajo alkoi, kun säästösyistä lapsen syntymän jälkeisestä terveydenhoitajan kotikäynnistä luovuttiin. Koteihin jalkautuva neuvola- ja sosiaalityö, perheen säännölliset tapaamiset ja henkilökunnan pysyvyys on tunnetusti tehokasta lastensuojelutyötä. Kotihan jo sinänsä viestittää paljon perheen jaksamisesta ja hyvinvoinnista.
Kuukausien jonot perheneuvoloihin
Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden keski-ikä on 48 vuotta. Tiedetään, että mielenterveysongelmilla on taipumus siirtyä yli sukupolvien. Masennusta sairastavien vanhempien lapsilla on 2-4-kertainen riski sairastua masennukseen. Masennusjaksot ovat pitkäkestoisempia ja syvempiä, alkavat nuoruusiällä. Itsemurhariski on 5-kertainen. Ongelmilla on taipumus myös kasaantua tiettyihin perheisiin ja asuinalueisiin. Nyt lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikka perustuu jälkikäteisiin ongelmien korjaamisiin ja kriisilähtöiseen toimintatapaan. Palveluiden alasajon vallitessa voidaan pikemmin puhua korjaamisyrityksistä. Perheneuvoloihin jonotetaan kuukausia, jolloin ongelmat ovat kehittyneet todella vakaviksi. Lastensuojelun perhetyöntekijän saaminen kotiin edellyttää kuilun partaalla olemista, esim. mielenterveysongelman lisäksi päihdeongelmaa. Perheneuvolatoiminnassa puhutaan henkilöresurssien niukkuudesta, vaikka kunta voisi esimerkiksi ostopalveluina hankkia tarvittavia palveluja.
Sosiaalityöhön tarvitaan uutta otetta
Vanhemmuuden arvostaminen saati sen tukeminen on kilpailuyhteiskunnassa jäänyt taka-alalle.
Vanhempien työttömyys ja kasvava lapsiperheiden köyhyys, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeus ja siitä johtuva ajan riittämättömyys lapsille heikentävät lasten perusturvallisuutta, kasvua ja kehitystä. Samoin tekevät vanhempien pitkäaikaissairaudet sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat. Lastenneuvoloihin, päiväkoteihin ja kouluihin tulisi luoda valmiudet lasten ja nuorten elämäntilanteen kartoittamiseen yhdessä vanhempien kanssa. Lasta suojaavista tekijöistä ja vanhempien mahdollisuuksista tukea lapsiaan tulisi olla valmiudet jakaa tietoa. Tällaiset tavoitteelliset interventiot tukevat perheitä ja vahvistavat vanhemmuutta. Mikäli orastavia ja jo syntyneitä ongelmia ilmenee, tulisi vanhempia ohjata avun lähteille ja järjestää ammattilaisten verkostopalavereja perheen sosiaalisen verkoston vahvistamiseksi ja vastuunjaon määrittämiseksi.
Kärjistymien odottelusta varhaiseen puuttumiseen
Tutkitusti syrjäytymisprosessin varhaiset merkit voidaan etsivällä työotteella havaita jo neuvolassa, päivähoidossa ja peruskoulun ala-asteella. Jokaisessa neuvolatoiminnasta vastaavassa perusterveydenhuollon yksikössä tulisi olla säännöllisesti kokoontuva moniammatillinen yhteistyöryhmä tukemaan perheitä, joiden vanhemmuutta verottaa pitkäaikainen sairaus tai jokin muu ongelma. Nykyään odotellaan kunnes perhe on ajautunut katastrofin partaalla. Ennaltaehkäisevää työtä ei Vantaallakaan ole nähty mahdollisena, joten siihen ei ole osoitettu erillisiä resursseja ja palvelumuotoja. Varhaisen tuen intensiiviset tukitoimet lastensuojelutoimien tarpeessa oleville perheille ovat jääneet kehittämättä.
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta sekä tilapäisesti järjestettävä lastenhoitoapu ovat tärkeitä lasta suojaavia palveluita. Näistä ei pitäisi säästösyistä tinkiä. Ennaltaehkäisevä työ on lapsen edun mukaista ja kustannustehokasta, koska se vähentää kärsimyksiä sekä kalliiden korjaavien toimenpiteiden tarvetta.
Suuria puutteita on vammaisten lasten perheiden saamassa tuessa. Avun saaminen kunnalta on vaikeaa ja se jopa evätään perusteella, että perhe jotenkin vielä selviytyy. Pahimmillaan tilanne johtaa vanhempien uupumiseen, huolenpidon ja turvallisuuden vaarantumiseen.
Alueiden eriytyminen on tuhoisaa
Vantaalla kuten muissakin isommissa kaupungeissa alueelliset hyvinvointierot ovat kasvamassa. Peruspalveluiden keskittäminen isompiin yksikköihin, kauas niitä kipeästi tarvitsevien asukkaiden lähettyviltä, tukee alueellista psykososiaalista eriytymistä yhä vahvemmin. Toisin kuin nykyisin tehdään, kehitys tulisi ottaa vakavasti huomioon sosiaalityön ja perusterveydenhuollon toimintamalleissa moniongelmaisuuden kasvun, ongelmien vaikeutumisen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi.
Pirjo Kovanen
psykiatrinen sairaanhoitaja ja perhetyöntekijä
Vantaan peruspalveluita on ”kehitetty” pitkään etsimällä säästöjä ja keskittämällä toimintoja isoihin yksikköihin. Lapsiperheiden palveluissa edellytetään entistä enemmän vanhempien aloitteellisuutta, mikä ei aina ole mahdollista. Surullista kyllä, eniten vanhemmuuden ja lasten tukemista tarvitsisivat työttömyydestä ja pitkäaikaissairauksista kuten mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien perheet, jotka nykymenossa on jätetty heitteille. Ennaltaehkäisevän toiminnan alasajo alkoi, kun säästösyistä lapsen syntymän jälkeisestä terveydenhoitajan kotikäynnistä luovuttiin. Koteihin jalkautuva neuvola- ja sosiaalityö, perheen säännölliset tapaamiset ja henkilökunnan pysyvyys on tunnetusti tehokasta lastensuojelutyötä. Kotihan jo sinänsä viestittää paljon perheen jaksamisesta ja hyvinvoinnista.
Kuukausien jonot perheneuvoloihin
Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden keski-ikä on 48 vuotta. Tiedetään, että mielenterveysongelmilla on taipumus siirtyä yli sukupolvien. Masennusta sairastavien vanhempien lapsilla on 2-4-kertainen riski sairastua masennukseen. Masennusjaksot ovat pitkäkestoisempia ja syvempiä, alkavat nuoruusiällä. Itsemurhariski on 5-kertainen. Ongelmilla on taipumus myös kasaantua tiettyihin perheisiin ja asuinalueisiin. Nyt lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikka perustuu jälkikäteisiin ongelmien korjaamisiin ja kriisilähtöiseen toimintatapaan. Palveluiden alasajon vallitessa voidaan pikemmin puhua korjaamisyrityksistä. Perheneuvoloihin jonotetaan kuukausia, jolloin ongelmat ovat kehittyneet todella vakaviksi. Lastensuojelun perhetyöntekijän saaminen kotiin edellyttää kuilun partaalla olemista, esim. mielenterveysongelman lisäksi päihdeongelmaa. Perheneuvolatoiminnassa puhutaan henkilöresurssien niukkuudesta, vaikka kunta voisi esimerkiksi ostopalveluina hankkia tarvittavia palveluja.
Sosiaalityöhön tarvitaan uutta otetta
Vanhemmuuden arvostaminen saati sen tukeminen on kilpailuyhteiskunnassa jäänyt taka-alalle.
Vanhempien työttömyys ja kasvava lapsiperheiden köyhyys, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeus ja siitä johtuva ajan riittämättömyys lapsille heikentävät lasten perusturvallisuutta, kasvua ja kehitystä. Samoin tekevät vanhempien pitkäaikaissairaudet sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat. Lastenneuvoloihin, päiväkoteihin ja kouluihin tulisi luoda valmiudet lasten ja nuorten elämäntilanteen kartoittamiseen yhdessä vanhempien kanssa. Lasta suojaavista tekijöistä ja vanhempien mahdollisuuksista tukea lapsiaan tulisi olla valmiudet jakaa tietoa. Tällaiset tavoitteelliset interventiot tukevat perheitä ja vahvistavat vanhemmuutta. Mikäli orastavia ja jo syntyneitä ongelmia ilmenee, tulisi vanhempia ohjata avun lähteille ja järjestää ammattilaisten verkostopalavereja perheen sosiaalisen verkoston vahvistamiseksi ja vastuunjaon määrittämiseksi.
Kärjistymien odottelusta varhaiseen puuttumiseen
Tutkitusti syrjäytymisprosessin varhaiset merkit voidaan etsivällä työotteella havaita jo neuvolassa, päivähoidossa ja peruskoulun ala-asteella. Jokaisessa neuvolatoiminnasta vastaavassa perusterveydenhuollon yksikössä tulisi olla säännöllisesti kokoontuva moniammatillinen yhteistyöryhmä tukemaan perheitä, joiden vanhemmuutta verottaa pitkäaikainen sairaus tai jokin muu ongelma. Nykyään odotellaan kunnes perhe on ajautunut katastrofin partaalla. Ennaltaehkäisevää työtä ei Vantaallakaan ole nähty mahdollisena, joten siihen ei ole osoitettu erillisiä resursseja ja palvelumuotoja. Varhaisen tuen intensiiviset tukitoimet lastensuojelutoimien tarpeessa oleville perheille ovat jääneet kehittämättä.
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta sekä tilapäisesti järjestettävä lastenhoitoapu ovat tärkeitä lasta suojaavia palveluita. Näistä ei pitäisi säästösyistä tinkiä. Ennaltaehkäisevä työ on lapsen edun mukaista ja kustannustehokasta, koska se vähentää kärsimyksiä sekä kalliiden korjaavien toimenpiteiden tarvetta.
Suuria puutteita on vammaisten lasten perheiden saamassa tuessa. Avun saaminen kunnalta on vaikeaa ja se jopa evätään perusteella, että perhe jotenkin vielä selviytyy. Pahimmillaan tilanne johtaa vanhempien uupumiseen, huolenpidon ja turvallisuuden vaarantumiseen.
Alueiden eriytyminen on tuhoisaa
Vantaalla kuten muissakin isommissa kaupungeissa alueelliset hyvinvointierot ovat kasvamassa. Peruspalveluiden keskittäminen isompiin yksikköihin, kauas niitä kipeästi tarvitsevien asukkaiden lähettyviltä, tukee alueellista psykososiaalista eriytymistä yhä vahvemmin. Toisin kuin nykyisin tehdään, kehitys tulisi ottaa vakavasti huomioon sosiaalityön ja perusterveydenhuollon toimintamalleissa moniongelmaisuuden kasvun, ongelmien vaikeutumisen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi.
Pirjo Kovanen
psykiatrinen sairaanhoitaja ja perhetyöntekijä
Vantaalaisten laaja tuki julkisille terveyspalveluille
Vantaan kaupungin poliittisen oikeiston tarkoitus oli kirjata Vantaa-sopimukseen viiden terveysasema lopettaminen. Jäljelle jäävät kolme "suurta" terveysasemaa olisivat yhteensopivia porvarihallituksen sosiaali- ja terveysalan "uudistuksen" kanssa kuin Suomen asehankinnat Nato-standardeihin. Poliittinen enemmistö oli tuon ajatuksen takana.
Vasemmisto sai neuvotteluissa lievennyksiä. Lopetettavat terveysasemat kuitattiin kevyen palvelun asemiksi. Ensimmäisessä valtuuston kokouksessa Vantaa -sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen puhuttiin pitkään, mitä kevyet palvelut tarkoittavat, eikä sopuun ole päästy.
ON KYSE PERUSTERVEYDENHOIDOSTA
Virkamiehet ja oikeisto ovat jatkaneet linjaansa hämäävällä puheella kolmesta suuresta terveysasemasta. Niistä saataisiin erikoissairaanhoidon palveluja, jotka nyt ostetaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriltä. Annetaan valheellinen kuva paranevista palveluista, vaikka jatkettaisiin perusterveydenhuollon kauan jatkunutta alasajoa. Tämä on tahallista asioiden sekoittamista ja manipulointia. Kun tarkoitusperät eivät kestä päivänvaloa, tarvitaan tällaista sekoilua.
LISÄÄ TEVEYSASEMIA
Perusterveydenhuollon idea on terveyden edistäminen ennalta ehkäisyn avulla. Tämä on edullisinta ja inhimillisintä terveyspolitiikkaa. Ja juuri tästä on uusliberalismin hengessä vuosikymmeniä leikattu. Lähipalvelun periaatteista on jo liikaakin tingitty. Terveysasemia tarvittaisiin nykyistä enemmän. Kun ihmiset saavat huonosti ehkäiseviä terveyspalveluita, eivät he osaa sitä vaatiakaan. Tätä oikeisto käyttää hyväkseen ja sotkee erikoissairaanhoidon tähän kuvioon.
Lähipalvelusta luopuminen perusterveydenhuollossa olisi alasajon jatkoa. Tätä vantaalaiset eivät hyväksy. Terveyspalveluadressiin kerättiin talven aikana lähes 30.000 allekirjoitusta. Ne luovutettiin kaupunginvaltuustolle 4.3.2010. Adressin tähänastinen vaikutus on ollut se, että oikeiston suunnittelemia terveysasemien lakkauttamisia tai supistamisia ei uskallettu keväällä päättää. Ne tulevat päätettäväksi syksyn 2010 budjettikokouksissa.
Vasemmisto sai neuvotteluissa lievennyksiä. Lopetettavat terveysasemat kuitattiin kevyen palvelun asemiksi. Ensimmäisessä valtuuston kokouksessa Vantaa -sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen puhuttiin pitkään, mitä kevyet palvelut tarkoittavat, eikä sopuun ole päästy.
ON KYSE PERUSTERVEYDENHOIDOSTA
Virkamiehet ja oikeisto ovat jatkaneet linjaansa hämäävällä puheella kolmesta suuresta terveysasemasta. Niistä saataisiin erikoissairaanhoidon palveluja, jotka nyt ostetaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriltä. Annetaan valheellinen kuva paranevista palveluista, vaikka jatkettaisiin perusterveydenhuollon kauan jatkunutta alasajoa. Tämä on tahallista asioiden sekoittamista ja manipulointia. Kun tarkoitusperät eivät kestä päivänvaloa, tarvitaan tällaista sekoilua.
LISÄÄ TEVEYSASEMIA
Perusterveydenhuollon idea on terveyden edistäminen ennalta ehkäisyn avulla. Tämä on edullisinta ja inhimillisintä terveyspolitiikkaa. Ja juuri tästä on uusliberalismin hengessä vuosikymmeniä leikattu. Lähipalvelun periaatteista on jo liikaakin tingitty. Terveysasemia tarvittaisiin nykyistä enemmän. Kun ihmiset saavat huonosti ehkäiseviä terveyspalveluita, eivät he osaa sitä vaatiakaan. Tätä oikeisto käyttää hyväkseen ja sotkee erikoissairaanhoidon tähän kuvioon.
Lähipalvelusta luopuminen perusterveydenhuollossa olisi alasajon jatkoa. Tätä vantaalaiset eivät hyväksy. Terveyspalveluadressiin kerättiin talven aikana lähes 30.000 allekirjoitusta. Ne luovutettiin kaupunginvaltuustolle 4.3.2010. Adressin tähänastinen vaikutus on ollut se, että oikeiston suunnittelemia terveysasemien lakkauttamisia tai supistamisia ei uskallettu keväällä päättää. Ne tulevat päätettäväksi syksyn 2010 budjettikokouksissa.
Lähipalvelut turvattava!
Terveydenhuolto järjestettävä lähipalveluna kaikkiin kaupunginosiin!
Kansanliike Vantaan terveyspalveluiden puolesta keräsi talvella 2009-2010 nimiä kaupunginvaltuustolle osoitettuun vetoomukseen. Se julkistettiin 18.11.2009 ja luovutetiin lähes 30.000 allekirjoituksen kera kaupunginvaltuustolle 4.3.2010. Adressi oli esillä yli 120 paikassa kuten apteekeissa, terveysasemilla, kirjastoissa, baareissa, ravintoloissa, parturi-kampaamoissa jne. asiakkaiden allekirjoitettavana.
Adressin teksti oli seuraava:
Me vantaalaiset haluamme, että julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja kehitetään ehkäisevänä ja sairaanhoidollisena lähipalveluna vastaamaan asukkaiden kasvavia tarpeita.
Kaupungin oma henkilökunta tuottaa palvelut tehokkaimmin ja veronmaksajien kannalta edullisimmin. Jos palvelujen keskittäminen kolmeen suureen terveysasemaan toteutuisi, jäisivät useat asukasmäärältään keskisuuren kaupungin kokoiset Vantaan alueet ilman omia julkisia terveyspalveluita.
Me allekirjoittaneet emme hyväksy nykyisten terveysasemien lopettamista tai näivettämistä terveysneuvontakioskeiksi. Vaadimme vähintään nykyisen laajuisia perusterveydenhuollon tarjoavia terveysasemia kaikkiin isoihin kaupunginosiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)